Maanantaina 15. syyskuuta kokoontui Silja Linen Olympiaterminaaliin totuttua enemmän sähköpyörätuolilla liikkuvia matkustajia. Hengityslaitepotilaat ry:n jäsenmatka oli alkamassa. Ryhmässämme oli 30 henkeä. Jäseniä oli 9, heidän avustajiaan, kolmesta sairaanhoitopiiristä oli työntekijöitä ja kahden laitevalmistajan edustajat olivat mukana.

Ensimmäinen ilta meni seisovasta pöydästä syödyn päivällisen jälkeen tutustuessa laivaan. Myös vilkkaat keskustelut kuuluivat kuvioihin. Moni kävi myös shoppailemassa.

Tiistaina aamu alkoi meriaamiaisella. Laiva saapui satamaan 9.30, jonka jälkeen siirryimme hissijonotusten kautta invabussiimme. Kuvassa näkyy vasemmalla Danderydin iso sairaalakompleksi. Edessä oli taasen invabussin hissin suurkulutusta kun laskeuduimme alas.

Meitä oli vastaanottamassa Ruotsin kansallisen hengityskonekeskuksen henkilökunta. Saimme kuulla ylihoitaja Helena von Elerniltä keskuksen toimintatavoista. Toimintaan kuuluu mm. mittavaa koulutustoimintaa ympäri Ruotsia. Tulkkina meillä toimi kotiventilaatiotoimintaprojektimme suunnittelija Ritva Pirttimaa.

Henkilökunnasta oli myös mukana Suomesta kotoisin oleva Hanna Laine. Hänen kanssaan oli helppo puhua, kun sai suomea praatata. Sairaanhoitaja Klara Geisewall kertoi mm. avustajien koulutuksessa, mitä sairaala antaa hengityskoneen käyttäjien avustajille. Roland Friberg kertoi yksilöllisten kanyylien suunnittelun historiaa ja nykypäivää.

Tällä yksiköllä on Ruotsin ainoa lupa tehdä yksilöllisiä trakeostomiakanyyleitä. He jatkuvasti kehittävät tuotantoaan niin, että mahdollisimman moni saa sellaisen kanyylin, jossa on helppo puhua ja se on samalla tiivis. Materiaalin testauksessa ja suunnittelussa he tekevät yhteistyötä Tukholman teknillisen korkeakoulun kanssa. He esittelivät siellä kanyylin, joka oli prototyyppi. Ensin oli henkilön keuhkoputki ja trakeostomia skannattu tietokonetomografian avulla, jonka jälkeen tuotantorobotti oli muovannut täsmälleen kaikki poimutkin huomioonottavan kanyylin. Näissä asioissa Ruotsissa ollaan valovuosia edellä Suomesta.

Saimme myös kuulla vammaisjärjestöjen edustajia. Paikalla oli edustajia Ruotsin "Invalidiliitosta" ja Kanyyliyhdistyksestä.

Laivalla meitä odotti jälleen seisova pöytä. Kun mahat oli täytetty, siirryimme laivan kokoustiloihin, jossa saimme kuulla molempien mukanaolleiden laitevalmistajien maahantuojien edustajien esittelyjä. Ensiksi Resmed Finlandin edustajat Anu Samuli ja Helena Vierelä kertoivat Elisee 150 hengityskoneen ominaisuuksista.

Matkaseurueemme kuunteli tarkkaavaisena esityksiä. Uudet mikroturbiiniteknikkaan perustuvat laitteet kiinnostivat kuulijoita. Uusi tekniikka mahdollistaa huomattavasti pienempikokoisemmat hengityskoneet kuin mäntätekniikalla olevat. Suurin osa käyttää vielä vanhan tekniikan koneita. Onneksi kysymyksille jäi aikaa, kun niitähän oli!

Toisena esittelynä oli Covidienin maahantuoma LegendAir, jota esitteli Samuel Sipinen. Hänen kanssaan oli Anders Eriksson. Molempien koneiden laukkumaisuus ja pieni koko teki vaikutuksen kuulijakuntaan.

Ilta jatkui vapaalla oleskelulla. Vaikka päivä oli ollut täysi, väellämme riitti kummasti virtaa vielä sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Oli muutama uskalias, jotka päätyivät laivan 13. kerroksen karaokepaikkaan. Siellä harvalukuinen yleisö sai kuulla HH-kuoron tulkinnan Hassisen Koneen Rappiolla kappaleesta. En tiedä mitä alkuperäisesittäjät olisivat tuumanneet tulkinnasta...

Kiitokset Danderydin kansallisen hengityskonekeskuksen henkilökunnalle ja koko matkaseurueelle onnistuneesta matkasta.